No moro nääs!

Olen Jari-Pekka Mäkeläinen viralliselta nimeltäni, mutta kutsu minua vain Jariksi tai J-P:ksi. Omasta mielestänikin koko nimeni on aivan liian pitkä arkikäyttöön. Toisinaan olen miettinyt väliviivan pudottamista etunimestäni ja pelkän Jarin ottamista viralliseen käyttöön. Koska kuitenkin nimenmuutoksen johdosta joutuisin uusimaan passin, ajokortin jne. en ole vielä katsonut sitä tarpeelliseksi. Ja tietysti jos nimeä muuttaisi, samalla voisi lisätä yhden nimen. Olen miettinyt Oliveria tai Rogeria mutta kanssaihmiset eivät ole niille lämmenneet.

Olen syntynyt 80-luvun alkuvaiheilla ja olen aluperin lähtöisin Tampereelta, vaikka viimeiset muutamat vuodet ovat kuluneet Helsingissä asustellessa, jossa myös toinen isoveljeni Jouni asuu. Mansesterissa puolestaan asuu toinen veljeni Keijo, pikkusiskoni Anne-Mari ja isäni. Olen välillä mm. opiskelujen takia asunut myös Lammilla, Porissa ja Espoossa.
Pidän Helsingissä asumisesta, sillä ison kaupungin tahti, palveluiden monipuolisuus ja läheisyys ovat mieleeni. Toki meren läheisyys on Helsingin selvä plussa. Vaikka olen Helsinkiin jo tottunut, kuitenkaan en panisi pahakseni Tampereelle takaisin muuttamista, Manse kun on mielestäni varsin rento kaupunki asua ja olla. Ja sieltähän on peräisin tuo mainio herkku - Tapolan mustamakkara.

Tampere - Kaupunki kahden järven välissä

Persoona

Pohjimmiltani katson olevani reilu suomalainen perusäijä mieheksi. En omaa uskonnollista mielipidettä, en kuulu enää edes kirkkoon. Myöskään politiikkaan en osaa sanoa juuta enkä jaata. Likainen salaisuuteni kuitenkin on, että olin noin 8 vuotta demarinuorten jäsen. Puolustuksekseni täytyy tosin sanoa, että liityin täysin vahingossa ja laiskuuteni takia en saanut eroa aikaiseksi aiemmin. Yritn kyllä aina muuttojen yhteydessä jättää kertomatta demarinuorille uuden osoitteeni, mutta silti aina onkivat sen esiin ja niinhän se jäsenlehti kolahti luukustani säännöllisesti.
Huumorintajuani kutkuttaa erityisesti sarkasmi ja ironia. Sen lisäksi mm. brittihuumori saa usein suupieleni korviin. Tietysti Manselaisena Kummeli-tyyppinen sketsihuumori iskee ihan kympillä.

Harrastukset

Harrastan säännöllisesti urheilua, tällä hetkellä pari kertaa viikossa tulee purettua paineita ja nostettua kuntoa joko kuntonyrkkeilyn tai Savate Formen parissa, joka on kuntoversio ranskalaisesta potkunyrkkeilystä. Sen lisäksi satunnaisesti tulee pelattua sulkkista ja keilailtuakin. Pari kertaa vikossa yritän myös vääntäytyä kävelylenkille.
Kirjoittaminen on myös yksi mieluisia harrastuksiani, kirjoittelen lähinnä lyhyitä tarinoita, muutaman sellaisen voit lukea Tekstit-osiossa. Joku päivä olisi tarkoitus saada kirjoitettua ihan oikea kirjakin.
Olen myös kiinnostunut Italialaisesta kulttuurista, niinpä parina viime vuonna olen lukenut aikuislukiossa italiaa kaikki mahdolliset kurssit harrastuspohjalta.
Toissa vuonna olin mukana myös Pääkaupunkiseudun Tradenomien hallituksessa mukana järjestämässä jäsentapahtumia, mutta uusien "kiireiden" takia tämä aktiviteetti on jäänyt parina vuotena väliin.
Tietysti IT-alan luonteeseen kuuluu, että vapaa-aikaa kuluu myös alan parissa. Tietokoneen ronkkiminen, www-sivujen tekeminen (kuten nämä sivut) ja muu alan seuraaminen vievät oman osansa vapaa-ajasta.

Musamaku

Musiikkimakuni painottuu 80-/90-luvun rockiin/poppiin ja mm. sellaiset bändit kuten U2, Queen ja The Scorpions pauhaavat kuulokkeista usein. Sen lisäksi kuuntelen aika laajalti esimerkiksi Jay Jay Johansonin, John Mellencampin, System Of A Downin, The Streetsin, YUP:n, Eppujen, Popedan jne jne. tuotantoa.
Kuriositeettina kuuntelutottumuksissani on Zucchero -nimellä esiintyvä artisti, joka on Suomessa vähemmän tunnettu italialainen softrock -pappa, parhaiten taidetaan tuntea kappaleesta "Senza Una Donna". Omasta mielestäni tuo kappale ei kuitenkaan kuvaa hyvin Zuccheron tuotantoa vaan rohkaisisin kaikkia kuuntelemaan esimerkiksi tuoreimman albumin "Fly":n, tai aikaisemmista albumaiesta "Shake":n tai duettoalbumin "Zu & Co". Olen Un po' di Zucchero -nimisen epävirallisen Zucchero faniklubin jäsen. Kuulun toki myös viralliseen Zucchero faniklubiin.

Haaveet

Haaveena tulevaisuudessa on perinteisesti omakotitalo, hieno auto ja ehkäpä se hirsimökki siellä järven rannalla rantasaunoineen. Sellainen tavallinen unelma, sen toteutumista ei lottovoitto ainakaan haittaisi.

Siinäpä se, olikin aika pitkä tekstiksi. Voit siis syystäkin onnitella itseäsi koko tekstin loppuun lukemisesta, hyvin tehty! Jos jotain jäi askarruttamaan, laitappa viestiä vieraskirjaan tai sähköpostia niin koetan raapaista tänne aiheesta. Se on moro ny!